Pinnan alla

Jottei totuus pääsisi unohtumaan, tässä vähän arkea näin iloiselle sadepäivälle...

Olen jotenkin super-uupunut, ollut jo reilun puoli vuotta, vaikkakin meidän lapset ovat aina nukkuneet todella hyvin!!! "Siinä se kaksi lasta menee kun yksikin"-sanonta on  MUN mielestä ihan puppua (saati sitten jos lapsia olisi enemmän!)! Työtä on tuplamäärä ja lapset ei päivisin nuku samaan aikaan, pyykkiä on enemmän, vaihdettavia vaippoja tuplasti lisää ja ruokittavia suita myös. 

Koti on aivan kaaoksessa, ja paine siitä että Mika tulisi töiden jälkeen siistiin kotiin, missä olisi edes jotain ruokaa, on valtava!  

Tällä hetkellä kaikilla vapailla tasoilla on kirpputorijuttuja, jotka jäivät kahden viikon myyntiajalta jäljelle. Edes maitopurkkeja ei ehdi litistää sitä mukaan kun niitä tulee. Lelut pitkin ja poikin, huomaa vasta kun lapset on nukkumassa, eikä enää halua mennä kolistelemaan ja viemään niitä paikoilleen.

Äiti on se joka auttaa ja lohduttaa. Vain äiti kelpaa syöttämään iltapuuron, vaikka isäkin olis kotona ja äidillä olis pieni mahdollisuus omaan aikaan. Äiti on myös se joka pienestä inahduksestakin tietää mikä pieniä harmittaa. Äiti saa päälleen sen kaiken kiukun, koska sattuu olemaan kuvioissa koko ajan.

Ja olla siinä samalla sitten vaimo! Tuntuu ettei musta riitä ihan kaikille tällä hetkellä. Illalla on aivan uupunut kaikesta päivällä saamastaan huomiosta lapsilta, mutta kuitenkin olis ihanaa jos joku jaksais ottaa kainaloon ja lohduttaa mua. Mutta silloin illalla, lasten mentyä nukkumaan, on se hetki, jolloin yrittää vähän edes pitää paikkoja siistinä.

 Meillä on onneksi ihanat perheet, jotka auttavat parhaansa mukaan pyydettäessä. Paikkojen siistiminen ja järjestyksen pitäminen ei tässä asunnossa vaan enää kiinnosta, vaikka muuttopäivästä ei ole mitään aavistustakaan. Uuden suunnittelu pitää onneksi intoa ja odotusta yllä. 

Kaikki kodin ulkopuolella tapahtuva on paljon mielenkiintoisempaa, kun mikään täällä kotona. Kuitenkin mihinkään lähteminen yksin, vauvan ja uhmakkaan kaksivuotiaan kanssa tuntuu lähes mahdottomalta. ajatukselta.

 Arjen luxusta on esimerkiksi käynti ruokakaupassa ihan yksin.

Tälläisissä vetimissä tänään/joka päivä kotona. Ihanan löysät äitiys collarit: Mamalicious, tuunattu mustekynällä, puurolla ja puklulla

Kaikesta huolimatta en vaihtais tätä mihinkään, tästähän olen haaveillut koko ikäni! Tää hetki menee pian ohi, ja tulen kaipaamaan sitä, että olen ainoa joka kelpaa!

Ps. tätäkin tekstiä on kirjoitettu varmaan kaksi tuntia, välillä toista ruokkien ja sylissä pitäen.

Ihanaa päivää kaikille, etenkin väsyineille äideille!