Vihdoinkin meidän rakennuksella on se vaihe, että minä saan lähteä tekemään sinne hommia kun Mika tulee töistä! Kyse ei tietenkään ole mistään kovin vakavasta, sillä ei mun insinööri antais mun tehdä mitään sellaista.
Luulin tosiaan että tää rakennusvaihe olis ollut vielä vähän rankempi, mutta vielä ollaan naimisissa ja melko onnellisiakin. Täytyy kyllä myöntää etten olisi jaksanut ilman yhtä "omaa iltaa" viikossa, eikä oltais näin pitkällä ilman ihania vanhempiamme, jotka parhaansa mukaan ovat hoitaneet lapsiamme. Enkä myöskään kovin paljoa pidempään jaksais tätä elämää pikkumökissä, ja sitä etten tiedä missä tavarat ovat. Meillä on suurin osa tavaroista ollut pakattuna laatikoihin nyt puoli vuotta. Mun nukkumistila on tässä mökissä n. 50cm matala, ja aina kääntyessä, joku paikka osuu kattoon. Luulisi mun osaavan arvostaa omaa sänkyä kun päästään muuttamaan. ...ja tietenkin astianpesukonetta!
Onhan tässä toki paljon hyviäkin puolia. Tämä mökki on tosi lähellä meidän rakennusta, ja on ollut onni tutustua näihin upeisiin ihmisiin tässä naapurustossa!
Olen siis saanut maalata yksityiskohtia seiniin, ja käsitellä saunan parafiiniöljyllä. Ja mulla on projektina myös kuusi ruokapöydän tuolia.
