Olen tässä näiden kotikuvien myötä huomannut, että meidän kodissa ei ole mitään tiettyä sisustustyyliä! Kiva näin sisustussuunnittelijalta. Mutta toisaalta, tää on meidän näköinen, ja mulla on taipumusta rakastua tavaroihin, ja siinä vaiheessa en aina mieti sopisiko se meille. Usein ne ihanuudet löytävät kuitenkin luonnollisen paikkansa meiltä. Kerrankin lähetin Mikalle viestin töihin: "Meidän pitäis vähän jutella, koska mä oon rakastunut!" Mika kysyi: "Mihin?"
Esimerkiksi nuo Kartellin Componibilit ei ole just välttämättä parhaat tähän makuuhuoneeseen... Ostettiin ne meille joululahjaksi, jo ennenkuin oltiin muutettu tähän, ja alkuperäinen makuuhuoneen suunnitelma oli hiemän erityylinen, kuin toteutunut. Mutta, ne on oikein kivat yöpöytinä!
Inhoan huonekaluja, joiden alta ei pysty imuroimaan. Ostettiin tämä sänky, ja kaikki muu oli kohdallaa, paitsi sängyn jalkojen korkeus. Se, että oltaisiin laitettu korkeammat jalat, ei ollut mahdollisuus, koska en olisi ylettynyt kiipeämään sängylle, kun on jo muutenkin korkea. Meillä sattui olemaan jalkalistaa jäljellä, ja se oli aivan täydellisen korkuista sängyn "sokkelilaudaksi". Tuolla pää-päädyssä ei kuitenkaan ole listaa, jotta ilma pääsee kiertämään myös sängyn alla.
Sängynpääty ollaan askarreltu ihan omin käsin. Levynä on rakennusaikainen ulko-ovi, sitten pari kerrosta vanua, ja päällä on ihana rouhea pellavakangas. Koristenaulat olen naputellut kiinni yksi kerrallaan. Ja olen erittäin tyytyväinen tähän!
Seinämaalaus on mun käsialaa, muutamien teippailutuntien lopputulos.
Ikean Ribba-tauluhyllyllä on vaihtuva, kauniiden esineiden näyttely. Tällä hetkellä esillä on mm. iltaisin ihanasti tunnelmaa tuovat koristevalot, mun taidetta, ja ihanan herkkä vanamokranssi. Lasten kuvia, ja tekemäni palikkataideteos.
Valaisimena on VITAn Eos-valaisin, ihan täydellinen makuuhuoneeseen. Tämän paikalla ehti olla jo pari muutakin valaisinta, kunnes tämä ihanuus päätyi makkarin kattoon. Ongelmana meillä/Mikalla, näissä roikkuvissa valaisimissa on se, että niiden alta ei mahdu kävelemään, kun huonekorkeus makuuhuoneissa on n. 250cm.. No tämän alta ei tarvitse kävellä, kun on sijoitettu sängyn päälle, mutta muissa makuuhuoneissa... Enemmistö voittaa, lapset ja minä mahdumme oikein hyvin vaikka hyppimään roikkuvien valaisimien alla.
Oviseinustalla on mummoni vanha, ihana lipasto, johon olen rakastunut jo lapsena. Lipaston päällä lasten yksivuotiskuvia, ja meidän hääkuvä, jossa mulla on päällä anoppini vanha hääpuku lyhennettynä. Kuvan on ottanut Antti, Studio Vihtkarilta.
Aurinkoa!
-terhi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti